Suolakivi vedenpehmentimeen ja oikean suolatyypin valinta

Yli 90 prosenttia suomalaisista vedenpehmennyslaitteiden ennenaikaisista rikkoutumisista ja ohjausventtiilien tukkeutumisista ei johdu laiterakenteesta, vaan vääränlaisen suolan käytöstä aiheutuvasta niin sanotusta suolasilta-ilmiöstä (salt bridging). Moni kiinteistönomistaja Lohjalla, Turun saaristossa tai muilla kalkkikivialueilla herää tähän ongelmaan vasta silloin, kun laitteen suolasäiliön pohjalle on muodostunut kova, sementtimäinen suolakuori, jonka alla vesi ei enää pääse kosketuksiin suolan kanssa, ja hanasta alkaa jälleen virrata kovaa, yli 10 °dH:n vettä.

Miksi väärä suola rikkoo kalliin laitteiston?

Kun vedenpehmennyslaite suorittaa regeneroinnin eli elvytyksen, se tarvitsee täysin kylläistä suolaliuosta (suolapitoisuus noin 26 %). Jos säiliöön kaadetaan halpaa, maatalouskäyttöön tai tiesuolaksi tarkoitettua karkeaa suolaa, tapahtuu kaksi kriittistä asiaa: suola alkaa paakkuuntua tiiviiksi massaksi ja sen sisältämät epäpuhtaudet tukkivat laitteen hienomekaaniset osat.

Suolasilta (salt bridge) syntyy, kun suolatyyppi imee itseensä kosteutta mutta ei liukene tasaisesti. Säiliöön muodostuu tyhjä tila suolakerroksen alle. Päällepäin näyttää siltä, että säiliö on täynnä suolaa, mutta todellisuudessa vesi ei kosketa suolaa lainkaan, eikä elvytysliuosta muodostu. Tämä johtaa ioninvaihtomassan nopeaan ja pysyvään kapasiteetin menetykseen.

Toinen vaara on suolaliejun (salt mushing) muodostuminen suolasäiliön pohjalle. Tämä hienojakoinen suolapuuro tukkii imuputken sihdin ja estää elvytysnesteen virtauksen ohjausventtiiliin. Erityisesti nykyaikaiset, elektronisesti ohjatut vedenpehmentimet, kuten ONEMI-järjestelmät, mittaavat veden kulutusta ja ohjaavat elvytystä erittäin tarkoilla virtausmäärillä. Jos imulinja on tukossa liejun vuoksi, laite imee ilmaa tai pelkkää vettä, jolloin hartsipeti jää elvyttämättä.

Siksi suolan puhtaustason on oltava standardin EN 973 luokan A mukainen.

Suolatyypit vertailussa: Höyrystetty suola vs. muut vaihtoehdot

Vedenpehmennykseen on markkinoilla kolmea pääasiallista suolamuotoa. Niiden valmistusmenetelmät ja puhtausasteet eroavat toisistaan merkittävästi, mikä vaikuttaa suoraan pehmennyslaitteen huoltoväliin ja elinkaareen.

Höyrystetty suola eli tyhjiösuola valmistetaan pumppaamalla vettä maanalaiseen suolakaivokseen, jolloin suola liukenee veteen. Tämä suolavesi puhdistetaan kemiallisesti ennen kuin vesi höyrytetään pois tyhjiössä. Tuloksena on erittäin puhdasta, hienojakoista tai puristettua suolaa, joka liukenee veteen tasaisesti ilman sakkaa.

Merisuola puolestaan saadaan haihduttamalla merivettä auringon ja tuulen avulla suurissa altaissa. Vaikka se on luonnollisempaa, se sisältää usein pieniä määriä levää, hiekkaa ja muita orgaanisia aineita, jotka voivat ajan myötä kerääntyä suolasäiliön pohjalle harmaaksi mudaksi.

Vuorisuola louhitaan suoraan maaperästä mekaanisesti. Se sisältää runsaasti kipsiä, savea ja muita mineraaleja, jotka eivät liukene veteen. Tämän tyyppisen suolan käyttö vedenpehmentimessä johtaa väistämättä säiliön säännölliseen ja raskaaseen puhdistustarpeeseen sekä venttiilien kulumiseen.

Käytännön opas: Miten tunnistat ja ehkäiset suolasillan?

Monet kuluttajat tekevät sen virheen, että he täyttävät suolasäiliön aivan piripintaan asti heti asennuksen jälkeen. Tämä lisää merkittävästi suolasillan riskiä, sillä suurin osa suolamassasta seisoo kuivana kostean ilman yläpuolella viikkoja, jolloin se tiivistyy yhtenäiseksi kanneksi.

• Koputustesti: Ota tukeva harjanvarsi tai puinen keppi ja työnnä se varovasti suolasäiliön suolakerroksen läpi pohjaan asti. Jos keppi kohtaa kovan esteen ennen pohjaa, mutta sen alla tuntuu tyhjää, sinulla on suolasilta.
• Murskaaminen: Älä käytä metallisia työkaluja tai teräviä esineitä, jotka voivat vahingoittaa suolasäiliön muoviseinämiä tai pohjalla olevaa sihtijärjestelmää. Koputa suolalevyä varovasti puukepillä, kunnes se murtuu ja putoaa veteen.
• Lämmin vesi kotihoitona: Jos suolasilta on erittäin tiukka, voit kaataa varovasti 2–4 litraa lämmintä (ei kiehuvaa!) vettä suoraan suolakerroksen päälle liukenemisen nopeuttamiseksi.
• Oikea täyttöaste: Pidä suolasäiliö täytettynä noin 1/2 tai 2/3 tilavuudestaan. Älä koskaan täytä sitä aivan yläreunaan asti, ellei vedenkulutus taloudessa ole erittäin suurta.

Mikäli asut alueella, jossa raakaveden rautapitoisuus on korkea (yli 0,2 mg/l), tavallinen suolatabletti ei riitä pitämään hartsipetiä puhtaana. Rauta hapettuu hartsirakeiden pintaan ja tukkii ioninvaihtopaikat. Tällöin on käytettävä erityistä raudanpoistoon tarkoitettua suolaa, joka sisältää sitruunahappoa tai muuta elvytystä tehostavaa lisäainetta.

ONEMI-vedenkäsittelylaitteissa käytettävät hartsit on suunniteltu kestämään pitkään, mutta niidenkin elinikä lyhenee merkittävästi ilman oikeaoppista elvytystä.

Suomen vesiolosuhteet ja paikalliset vaatimukset

Suomessa pohjavesi on yleensä pehmeää tai erittäin pehmeää, mutta poikkeuksiakin on. Erityisesti Varsinais-Suomessa, Ahvenanmaalla, Gotlannin kaltaisilla kalkkikivialueilla sekä monilla yksityisillä porakaivoilla ympäri maata vesi voi olla erittäin kovaa (yli 15 °dH). Tämä asettaa pehmennyslaitteille ja niiden elvytykselle kovat vaatimukset.

Esimerkiksi Lohjan Lohjanharjun alueella porakaivojen kovuudet voivat nousta tasolle, jossa laitteisto joutuu suorittamaan elvytyksen jopa kahden päivän välein. Tällaisessa intensiivisessä käytössä suolan laatu ja puhdistuskyky korostuvat. Jos käytetään huonolaatuista suolaa, laitteen suutinjärjestelmät kalkkeutuvat ja tukkeutuvat jo muutamassa kuukaudessa.

ONEMI suosittelee aina käyttämään vain virallisesti testattuja ja sertifioituja suolatabletteja, jotka täyttävät elintarvikelaatuisen suolan vaatimukset. Tämä varmistaa, ettei juomaveteen pääse siirtymään mitään haitallisia kemikaaleja tai raskasmetalleja elvytysvaiheen aikana, vaikka laitteisto huuhteleekin hartsipedin huolellisesti ennen työkierron alkamista.

Muista, että laitteen takuu saattaa raueta, jos vaurion todetaan aiheutuneen muun kuin suositellun, EN 973 -standardin mukaisen suolan käytöstä.